Varhaisimmat muistoni kirjastosta liittyvät ensimmäiseen kouluvuoteeni. Äitini työskenteli niihin aikoihin Helsingin kaupunginkirjastossa. Koulupäivän jälkeen kävin usein moikkaamassa äitiä kirjastossa, ja joskus kirjaston johtaja keksi minullekin ”töitä”. Leimasin takahuoneessa pahvisiin eräpäiväkortteihin eräpäiväleimoja ja sain palkkaa joitakin kymmeniä pennejä.
Paljon myöhemmin ammattikorkeakoulukirjaston hyllyjen välissä ihmettelin, kuinka paljon oman alan tietoa kirjastossa olikaan. Opin tiedonhakua, kun informaatikko kävi ohjaamassa meitä opiskelijoita. Opiskelijavaihdossa Kanadan Edmontonissa tutustuin Albertan yliopiston hienoon, lähes sata vuotta vanhaan kirjastoon. Kirjastokorttia en kolmen kuukauden vaihdossa hankkinut, mutta käytin kirjaston tiloja itseopiskeluun.
Valmistuttuani ammattikorkeakoulusta, lähdin töihin Walesiin. Koska tarkoitus oli asua Walesissa ainakin vuosi, hankin pienestä lähikirjastosta kortin. Kirjastoni Walesissa oli nimeltään Pembroke Dock Library (kymrin kielellä Llyfrgell Doc Penfro). Lainasin pääasiassa romaaneja, ja käytin asiakkaille tarkoitettua tietokonetta.
Palattuani Suomeen ja aloitettuani opinnot Helsingin yliopistossa, minusta tuli hyvinkin ahkera kirjastossa kävijä. Käytin kaupungin kirjastojen lisäksi sekä Helsingin että Tampereen yliopiston kirjastoja. Etenkin pro gradu -tutkielmaa tehdessäni kirjaston rooli oli merkittävä. Työpöytäni lähes peittyi kirjapinojen alle.
Nyt vuosia myöhemmin olen kirjastossa töissä, eikä sen lumo ole haihtunut. Opetan myös lapsiani kirjaston käyttäjiksi. Kirjasto on minulle paikka, jossa on kiva käydä. Oli kyseessä sitten työhön tai vapaa-aikaan liittyvä tiedon tarve tai vain lomalukemisen hankinta, suuntaan kirjastoon. Kirjasto on jokaisen; se voi olla jokaisen olohuone.
Millainen mahtaa olla sinun kirjastotarinasi? Haastan kollegani kertomaan omansa.
Blogijutusta Työni on muuttunut täysin voit lukea Päivi Karhumetsän vuonna 2017 kirjoittaman kirjastotarinan.
Ei kommentteja